Marjo Koranderagility

    ESITTELY

    Agilityyn olen tutustunut ensimmäisen kerran vuonna 2008, mutta  tuolloin harrastin aktiivisesti hiihtoa, enkä oikein vielä innostunut lajista. Toisen kerran kokeilin seuraavana vuonna, ja innostuin hieman enemmän. Kisaamisen aloitin vuonna 2010 göötti-uros Urkin kanssa. Urkki oli melko itsepäinen otus, ja kisaaminen sen kanssa oli varsin hyvä oppikoulu jatkoa ajatellen. Se oli sellainen 5-10 esteen koira, täysillä matkaan ja sitten kiinnostus lopahti. Hän saattoi lähteä radalta tyttökoiria haistelemaan ym. hauskaa. Ihmeen sinnikkäästi jatkoin touhua ja sain nostettua sen 3-luokkaan.

    2011 minulle tuli gööttinarttu Saara ja sen kanssa kaikki oli alusta asti helpompaa. Saara syttyi lajiin heti ja jaksoi keskittyä ihan eri tavalla, vauhtiakin oli mukavasti. Saaran kanssa on käyty useammat SM-kisat ja maajoukkuekarsinnat, parhaana sijoituksena sm yksilökisoista 12. sija Lappeenrannasta 2017 ja joukkueessa 4. sija 2016 Nastolassa. Agilityvalioksi se tuli hieman ennen 3-vuotis synttäreitä, hyppyvalion arvoa saatiin odottaa hieman kauemmin. Valitettavasti Saara halvaantui välilevytyrän myötä 2018 syksyllä ja tavoitteellinen agility sai jäädä. Tänä kesänä se kuitenkin mitattiin pikkuminiksi ja olemme taas aloitelleet kisaamista uudelleen omaksi iloksi.

    2012 syksyllä minulle tuli bc-uros Ryti, ja sain opetella koko lajin uudestaan ison maxikoiran kanssa. Rytillä oli omat ongelmansa henkisellä puolella, mutta agilityssä ne unohtuivat. Monia hienoja ratoja tehtiin yhdessä ja se opetti minulle valtavasti. Se saavutti agility- ja hyppyvalion arvot myös.

    2014 Saaralla oli ensimmäinen pentue, ja siitä minulle jäi Taiga. Taigalla ei ole ihan niin kovaa moottoria kuin Saaralla, ja olen tehnyt vauhdin kanssa paljon töitä. Kärsivällisyys ja sinnikkyys, sekä oikeanlaiset treenit ovat alkaneet tuottaa tulosta, nyt 5-vuotiaana se alkaa olla aika kivassa vauhdissa. Tänä kesänä, kesken minun oman vauvalomani, onnistuimme saavuttamaan maajoukkuepaikan ja lähdemme elokuussa pohjoismaiden mestaruuskisoihin Tanskaan. Vuonna 2017 se oli SM-kisoissa yksilöissä 11. ja 2016 joukkueessa 4. Taiga on myös agility- ja hyppyvalio. Update! Agility SM 2019  -kisoissa Marjo ja Taiga voittivat SM-hopeaa!

    2017 yksi haave toteutui, kun joukkoon liittyi työlinjainen bc narttu Hupi, joka myös hulluhupina tunnetaan. Kiihkeä, nopea ja aina innokas hiomaton timantti. Yhteistyö vaatii vielä hiomista ja tekemistä riittää kaikilla osa-alueilla. Jos vaan terveys kestää, tästä koirasta odotan paljon. Hupi kilpailee maxi3-luokassa. Vuosien varrella olen kisaillut lainakoirien kanssa myös medi-luokassa.

    Minä itse olen 4 lapsen äiti ja koulutukseltani psykologi ja sertifioitu urheilu- ja liikuntapsykologi. Syksyllä aloitan agilityliiton uudessa valmentaja-koulutuksessa. Omalla toiminimellä olen kouluttanut vuodesta 2015 asti. Omien ryhmien ja seurakoulutusten lisäksi olen toiminut agilityn parissa psyykkisenä valmentajana sekä lajivalmentajana pohjoisen suomen Top Teamissa. Harrastin aikaisemmin kilpahiihtoa maajoukkuetasolla, ja sieltä olen ammentanut tietoa ihmisen fysiikkapuolesta. Oma valmennusfilosofiani on kokonaisvaltainen ja urheilijalähtöinen. Muokkaan treenit aina koirakkokohtaisesti, mutta kannustan valmennettavia ottamaan myös itse vastuuta omasta kehittymisestään ja oppimisestaan. Tärkeää on, että jokainen koirakko löytää omat vahvuutensa, vahvistaa niiden kautta itseluottamustaan ja sitä kautta voidaan käydä myös kehityskohteiden kimppuun. On hyvä uskaltautua pois omalta mukavuusalueelta, mutta siellä ei tarvitse olla koko aikaa. Jokaisella on oma tapansa oppia ja oma polkunsa kehittyä, eikä kaikkia voi eikä tarvitse sulloa samaan muottiin. Oma vahvuuteni kouluttajana on juuri erilaisten koirakoiden tuntemus ja yksilöllinen valmentaminen. Jokainen koirakko on tärkeä. Tärkeintä on, että jokainen nauttii koiransa kanssa tekemisestä omalla tavallaan ja omin tavoittein. Tosissaan, mutta ei koskaan liian vakavasti!